Friday 4.9.2026 at 13-15
Turusen saha, Pikisaarentie 10
No-preregistration required.
This workshop is facilitated in English and Finnish.
This participatory workshop explores how can we care for Arctic Ice – and how is ice caring for us as it participates in maintaining the liveability of the planet? The workshop invites participants to engage with the precarity and our inescapable indebtedness to Arctic ice through speculative, feminist storying grounded in vernacular knowledge, everyday encounters, and collective imagination.
If we think of it, we all share a molecular kinship with ice. What melts, circulates, and solidifies in, around, and through ice also circulates within and through us (Pihkala & Heikkinen, fc.)
The session begins with a short talk woven together with poetic storying vignettes – small, ordinary ice encounters from the subarctic edge that open onto questions of care, relationality, and more-than-human worlds. The stories locate ice in different registers: as something fragile underfoot, something that carries bodies and joy, something that enables multispecies lives, and something that can be listened to, remembered, or sensed even in its absence.
Echoing the remixing ethic of folk feminisms, the workshop treats storying as a practice of reworking inherited narratives – scientific, climatic, geopolitical – by drawing on lived experience, sensory memory, and speculative attunement. From the vignettes, participants are invited to imagine their own ice story. Rather than requiring direct experience or expertise, the workshop encourages remixing memory, imagination, sensation, and indirect relation to explore how ice is already entangled in our worlds. Storying becomes a way to cultivate ethical proximity, response-ability, and care across distance, through shared, minor, and situated forms of feminist knowing.
Jäätarinoita
Perjantaina 4.9.2026
Turusen Saha, Pikisaarentie 10
Ei edellytä ennakkoilmoittautumista. Workshop on kaksikielinen (fin/eng)
Tämä osallistava työpaja tarkastelee, miten voimme pitää huolta arktisesta jäästä – ja miten jää huolehtii meistä osallistuessaan planeetan elinkelpoisuuden ylläpitämiseen. Työpaja kutsuu osallistujia kohtaamaan arktisen jään haurauden ja väistämättömän velkasuhteemme siihen spekulatiivisen, feministisen kerronnan kautta, joka nojaa vernakulaariin tietoon, arkisiin kohtaamisiin ja kollektiiviseen mielikuvitukseen.
Me kaikki jaamme molekulaarisen sukulaisuuden jään kanssa. Se, mikä sulaa, kiertää ja jähmettyy jäässä, sen ympärillä ja sen läpi, kiertää myös meissä ja meidän kauttamme (Pihkala & Heikkinen, tulossa).
Sessio alkaa lyhyellä alustuksella, joka punoutuu yhteen runollisten kertomuksellisten vignettien kanssa – pienten, arkisten jääkohtaamisten kautta subarktiselta reunalta, jotka avaavat kysymyksiä huolenpidosta, relationaalisuudesta ja enemmän‑kuin‑inhimillisistä maailmoista. Tarinat paikantavat jään eri rekistereihin: jotakin, joka on hauras jalkojen alla; jotakin, joka kantaa kehoja ja iloa; jotakin, joka mahdollistaa monilajisia elämiä; sekä jotakin, jota voidaan kuunnella, muistaa tai aistia myös sen poissa ollessa.
Remixingin eetosta mukaillen työpaja lähestyy kertomista käytäntönä, jossa perittyjä kertomuksia – tieteellisiä, ilmastollisia, geopoliittisia, henkilökohtaisia, kokemusarkistoihin tarttuneita – muokataan uudelleen eletyn kokemuksen, aistimuistin ja spekulatiivisen virittymisen kautta. Vignettien pohjalta osallistujia kutsutaan kuvittelemaan oma jääkertomuksensa. Sen sijaan, että vaadittaisiin suoraa kokemusta tai asiantuntijuutta, työpaja rohkaisee muistin, mielikuvituksen, aistimellisuuden ja epäsuoran suhteisuuden herättämään luovuuteen, jotta voidaan tarkastella suhteitamme enemmän-kuin-inhimilliseen maailmaan.
Remixing Folk Feminisms 